Jotta jaksaa, on joskus hieman relattava ja tehdä muutakin kuin ruokaa.

Meillä perheenpää on keksinyt pientä tekemistä ja aktiviteettia lauantaille. 
Eteläisestä suomesta on tunnin ajomatkan päässä vaikka millaista nähtävää ja katsottavaa, jos vaikka kaipaisi ja haluaisi jotakin uutta ja mielenkiintoista nähtävää.
Ja olishan se mukavaa käydä vaikka syömässäkin jotakin hyvää jossain.

Meillä oli jo aikaisemmin kiinnostusta Heinolan lintutarhalle. Ja varsinkin kun ajomatka on lyhyt, ei ole minkäänlaista ongelmaa toteuttaa tuotakaan asiaa. ---eikä tekosyytä. 
Eikä ollut mitään tietoa millaisia ravintoloita Heinolassa on,mutta ainakin yksi paikka löytyi.

Näihin kavereihin sai tutustua heinolassa. Eivätkä papukaijat olleet edes ujoja tai arkoja.

Heinolassa oli lauantaina puolenpäivän jälkeen hiljaisen oloista. Näytti ajellessa, ettei mikään paikka olisi auki, mutta löytyi ainakin yksi.
Oltiin juuri käyty lintutarhalla ja lounas oli ajatuksissa. Kello oli yksi ja kurvailtiin keskustaan.
Auto parkkiin ja sitten löytyikin hauska paikka. Aikas vaatimattomassa miljöössä oli rakennus, jossa oli yksi sisäänkäynti konditoriaan ja ruoka-ravintolaan. Konditoria Capuccino ja Ravintola Kettu ja Kana. Ei muuten ollut toivoakaan sillä hetkellä päästä syömään, ruokapuoli oli ihan täysi ja enemmänkin halukkaita olisi ollut.

Onneksi oli konditorian puoli, johon hyvin mahduimme. Siinä kahvitellessa tuli seurattua tietysti kuin vahingossa, kuinka paljon väkeä oli ruokapuolelle kulkeutumassa, mutta ei vain mahtunut.
Ainakin tuli se fiilis,että nyt me tiedetään missäpäin heinolassa on hyvää ruokaa. Oltaisiinkohan mekin oltu kahvilla vain noin 15 minuuttia ja kannoiltaan kääntyviä asiakkaita oli 4-5 seuruetta.
Kertoo kyllä meikäläiselle että tuonne mennään seuraavalla kerralla, jos vaan silloinkaan mahdutaan.
Täytyy tietty kertoo, ettei näissä konditorian herkuissakaan ollut mitään jupinan sijaa. Kaikki leivotaan myyjän mukaan itse ja kyllä se maistuikin :)

Meikä on tykästynyt papukaijoihin. Ihan lapsuudesta asti erilaisia lintusia on kotosalla ollut, mutta ei ihan näin suuria.
Ihanan seurallisia ja virikkeitä etsiviä kaijoja.

Heinolan lintutarha on mahtava paikka päästä tutustumaan meillä eläviin lintuihin.
Silmät aukesi kyllä ihan eritavalla ajattelemaan epäkohtia, jotka vaikuttavat lintujen elämään ulkona.
Kohteena oli vieläpä ilmainen. Tosin, etsin kyllä lipasta johon olisin voinut laittaa  oman panokseni hienoon työhön,muttei löytynyt.

Niin kiehtovia persoonia kaikki papukaijat. 
Uteliaita,seurallisia ja oppivaisia. Lasi välissä erotti kaksi uteliasta toisistaan.

Kotiin päästyäni oli pakko käydä vielä katsomassa muutama papukaija video netistä.

Paljon erilaisia malleja linnunpöntöistä ja informaatiota asukkaista toisella talon seinustalla.

Meilläkin  rakenneltiin keväällä kymmenen linnunpönttöä kodin pihapiiriin. Kaikki olivat ihan pienille lintusille.  -tiaiset jne..  Mutta, koska meilläkin on vesistöä lähellä jonkin verran,tästä päästiin ideoimaan erilaisille linnuille pesiä. Jos vaikka saataisiin pihaan uusia lajeja.

Aroja oli kaksi ja ainakin toinen oli jo 38 vuotias.  Nooo,,sehän oli meikään verrattuna vielä "nuori".
Papukaijojen lähettyvillä oli hauska teksti Winston Churschillista, jolla oli tälläinen papukaija nimeltään Charles.
Charles on ainakin netin tietojen mukaan ollut hengissä vielä vuonna 2014 ja ikää papukaijalla on ollut silloin 107 vuotta. Ei tiedetä onko se hengissä vieläkin, mitään kirjauksia ei netistä löytynyt.

Erilaisia lintuja,jyrsijöitä,perhosia ja munia. . . .

Koko rakennus oli täynnä täytettyjä eläimiä.

 Kuuntelin vieressäni olevan pikku tytön kertovan rauhoittelevasti toiselle pienelle, ettei eläimiä ole tapettu tämän asian vuoksi.