Mikä parasta, Uusi Vuosi ja nuorten lätkämatsi.

Ja pöydästä löytyy Kastenin aurajuustonakkeja ja juusto-pippurinakkeja. Ei voisi paremmin eväät matsiin olla.
Odotellaan vain suomen poikien voittoa.

Kalkkunapasta.

Helppo ja nopea kalkkunapasta.

Kalkkunapasta:

• 200 g valmiiksi keitettyä pastaa
• 1 suippopaprika suikaleina
• 1 dl hillosipuleita
• 150 g savustettua kalkkunaa
• 2 dl kuohukermaa
• 200 g sulatejuustoa
• mausteeksi suolaa ja jauhettua valkopippuria
• 1 valkosipulinkynsi pieninä kuutioina
• 1 rkl persiljaa hienoksi leikattuna

1. Keitin pastan ensin melkein kypsäksi.
2. Sekoitin pastan joukkoon kalkkunan kuutioituna,hillosipulit ja paprikat.
3. Maustoin pastan suolalla,valkopippurilla ja valkosipulilla.
4. Lopuksi sekoitin joukkoon kerman ja sulatejuuston.
5. Kuumensin pastan ja sekoitin joukkoon hienonnetun persiljan.

Heiiiiiiii.... Mitä tänne on tehty? Onks nää mulle kaikki?

Meillä on tälläinen aikas utelias perheenjäsen, joka monesti haluaa olla mukana kaikessa mitä ympärillä tapahtuu. Vähän ehkä liiankin kanssa. Suotakoon se hänelle näin leppoisena pyhäpäivänä.
Jouluksi tehtiin nougaajäädyke ja siitä jäi ylimääräistä nugaarouhetta ja tähänhän se viimein hyvin upposi. Eli tehtiin pieni täsmäisku ja saatiin neljälle hyvät nugaavaahdot.
Ja mitä helpoimmat ainekset ja nopea valmistus, sopii meikäläiselle tässä tilanteessa, kun tekemistä on muutenkin paljon.

Tarvitset:

• 2 kananmunaa
• ½ dl sokeria
• 1 dl fazerin wiener nugaarouhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 3 dl kuohukermaa
• 2 liivatetta ja sulatukseen 2 rkl maitoa

1. Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään noin 5 minuutiksi ja valmistele sillä aikaa muut vaiheet.
2. Vispaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
3. Mittaa sokeri ja keltuaiset kulhoon ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi.
4. Lisää vaahtoon vaniljasokeri ja nugaarouhe.
5. Yhdistä vaahdot hellästi sekoittaen.
6. Sulata viimeiseksi liivatteet kuumaan maitoon ja sekoita vaahdon joukkoon rauhallisesti sekoittaen.
7. Kaada vaahto laseihin ja siirrä jääkaappiin hyytymään.
8. Koristele pinta ja ei kun herkuttelemaan.

--  Olisin koristellut pinnan granaattiomenalla, mutta kun eihän joulun jälkeen kaapista sellaista herkkua löytynyt, nugaata kyllä.

Helppo ja nopea jälkkäri valmistaa.
Kaksi vaahtoa yhdistetään ja maustetaan.
Viimeiseksi liivatteen lisäys.
 Nam.

Lohilaatikko.

Kylmäsavulohesta valmistettu lohilaatikko.

Ainekset:

• n. 1 kg perunoita viipaleina
• 1 iso sipuli suikaloituna
• 20 g voita ja 1 rkl öljyä
• 2 dl kuohukermaa
• 3 dl maitoa, mielellään kulutusmaitoa (punaista)
• 200-300 g kylmäsavulohta ohuina viipaleina
•  1 tl jauhettua valkopippuria
• 1-2 rkl tilliä

1. Kuullota paistinpannulla voin ja öljynseoksessa perunat ja sipulit. Mausta valkopippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa.( Kuullota kunnes pottuset ja sipulit ovat hieman kuultavia,antaa paremmin makua)
2. Voitele paistovuoka voilla tai margariinilla.
3. Yhdistä kerma ja maito keskenään.
4. Laita vuokaan ensin kerros peruna-sipuliseosta ja sitten lohta ja osa tillistä.
5. Kokoa vuoka niin että pinnalle riittää perunaseosta peittämään kalakerroksen.
6. Kaada kerma-maito lopuksi vuokaan ja paista 175-asteessa noin tunti.

Tuo perunoiden ja sipuleiden kuullottaminen vaikuttaa hyvin paljon makuun ja jonkin verran laatikon rakenteeseen. Kannattaa ehdottomasti tehdä.

Lämpimän rauhaisaa Joulua

Kaikille rauhallista ja leppoisaa joulua.
Muistakaa huilata kiireiden keskellä ja nauttia kaikista parhaimmasta eli läheisistänne.

Jo Jouluna joutui isäntäkin emännäksi

Emäntäihmisen työkiireet olivat niin laajat juuri ennen Joulua, että jouluruuat uhkasivat jäädä tekemättä. Koska en alentunut syömään kaupan  valmislaatikoita, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tehdä laatikot itse, vaikken niitä koskaan olekaan tehnyt. Joutavampana päätin siis ottaa haasteen vastaan.

Onneksi porkkana-, lanttu- ja imelletyn perunalaatikon teko-ohjeet löytyivät helposti. Emäntä oli jo viime Jouluna kirjannut ohjeet ylös. Niinpä tulostin ne hyvissä ajoin itselleni. Varsinainen hommiin ryhtyminen tapahtui aatonaatonaattoiltana. Tosin vasta myöhään klo 21 jälkeen. Sitä ennen piti käydä marketissa ostamassa raaka-aineet ruokiin.

Emäntä auttoi sen verran, että laittoi tulelle kattilallisen porkkanoita ja riisipuuron. Itse otin 10 litran kattilan ja pesin sen täyteen jauhoisia rosamunda-perunoita. Koska perunat olivat varsin kookkaita keittäminen kesti toista tuntia. Sillaikaa porkkanat kypsyivät, joten survoin ne muusiksi. Muusiin sekoitin riisipuuroa sopivalta näyttävän määrän. Kun mausteetkin oli mukana, niin kaadoin sekoituksen pariin vuokaan. Jätin vuoat jäähtymään.

Joskus 11:sta maissa perunat oli kypsyneet. Huusin perunoiden kuorintaan avukseni perheen tyttären. Emäntä oli jo nukkumassa, jotta jaksaisi vielä seuraavan työpäivän. Tai nukkui ja nukkui, sillä naurunremakka paljasti hänen kuuntelevan jutteluamme. Päätimme siis käyttää kahvelia ja veistä kuorintaan, sillä haarukassa perunat tuntuivat liian kuumilta :)

Kuorintaurakan jälkeen jäi yksikseni survomaan perunoita kattilassa muusiksi. Lisäsin lopulta vehnäjauhoja joukkoon ja survomista. Hartiat meinasi mennä moisessa leikissä. Lopulta sain tarpeekseni ja asetin kattilan sähköuuniin. Uunin olin lämmittänyt 50-asteiseksi. Taisi olla jo puoli 1, kun vihdoin pääsin minäkin nukkumaan.

Aamulla heräsin joskus 8 maissa. Herääminen tapahtui normaalein rituaalein eli hitaasti kahvikupposta siemaillen. Samalla mietin, että uunihan taitaa olla kovalla käytöllä lähimmän vuorokauden aikana. Niinpä laadin itselleni oikein uunin käyttölistan:

Perunalaatikot      (päivällä, paistoaika 3 tuntia)
Lanttulaatikot       (päivällä, paistoaika 2 tuntia)
Kinkku                (yöllä, paistoaika 8 tuntia)
Porkkanalaatikot (kinkun jälkilämmössä, paistoaika 2 tuntia)
Uunipuuro           (juuri ennen Joulurauhan julistamista Turun tuomiokirkolla, paistoaika 1 tunti)

Klo 9 olin valmis toimeen. Homma karahti samantien punaiseen maitoon. Sitähän oli kulunut eilisiltana riisipuuroon. Niinpä totesin, ettei maito riitä millään perunalaatikkoon, sen verran paljon perunalaatikkoa oli tulossa. Oli siis pakko käväistä autolla lähikaupassa, vaikka keli olikin hieman sumuinen vielä. Palasin 2 punaisen maitolitran kanssa. Pääsin vihdoin alkuun hommissa. Sotkin peruna-vehnäjauhoseokseen voit, maidot ja suolan. Tuntui, että ohjeen pyytämä maito oli aivan liiallinen. Mutta kun kärsivällisesti sekoittelin, maito vain jotenkin upposi sötkötykseen muuttamatta sitä litkuksi.

Lopulta kaadoin perunaseoksen vuokiin. Yllättäen vuokia meni 5 kappaletta. En uskaltanut täyttää niitä ihan piripintaan, jotta vuokiin jäi kiehuntavaraa uunissa. Seuraava ongelma olikin miten saan paistettua noin ison määrän. Päätin paistaa kahdessa tasossa eli 4 vuoallista samalla kertaa. Onneksi tajusin vaihtaa paiston puolivälissä ylä- ja alatasojen vuokia keskenään. Ylätasolla perunalaatikot olivat jo varsin ruskeita pinnaltaan. Vastaavasti alatason vuoat näyttivät edelleen varsin raaoilta. Kolmen tunnin paiston jälkeen kaikki 4 perunalaatikkoa näyttivät kuitenkin herkullisen kypsiltä, joten nostin ne varovasti jäähtymään pöydälle.

Laitoin tilalle viidennen perunalaatikon ja 2 lanttulaatikkovuokaa. Lanttulaatikot olin valmistellut perunalaatikoiden paistuessa uunissa. Lanttusoseen olin tuonut eilisiltana äidiltäni. Se oli pakaste, joten se oli onneksi sulanut yön aikana huoneenlämmössä. Lisäilin voin, kananmunat ja muut mausteet tulostamani ohjeen mukaan. Se oli helppoa kuin heinänteko, kiitos hyvän reseptin.

Peruna- ja lanttulaatikoita voi lämmittää samalla kertaa, sillä molemmat vaativat 175-asteisen uunin. Ohjeen mukaan lanttuloota pitää kuitenkin ottaa uunista pois jo 2 tunnin kuluttua. Perunalaatikko vaatii sentään 3 tuntia paistoa.

Toisen laatikkoerän paistuessa ehdin käymään ruokakaupassa viime hetken ostoksilla. Muistin myös asentaa joulukuusen jalkaansa odottamaan sisääntuontia.

Illalla uskalsimme koemaistaa perunalaatikkoa. Meitä oli 4 maistajaa. Kukaan ei moittinut tuotosta huonoksi, joten jännityksellä jään odottamaan jouluaaton jouluateriaa. Silloin saan lopullisen arvosanan isäntämiehen kokkailulle.

Illan lopuksi noin klo 23 laitoin vihdoin uuniin koko Joulun tärkeimmän juhlakalun eli 8 ja ½ -kiloisen juhlakinkun potkan kera. Jätin potsin hiljaa kypsymään ja menin nukkumaan. Täsmälleen klo 7 sähköuuni herätti emännän ja minutkin. Kinkku oli valmis nostettavaksi jäähtymään. Koska nukutti vielä vietävästi pötköttelin vielä pari tuntia ja vasta sen jälkeen vein kinkun ulos. Siellä laskin paistorasvat ämpäriin ja jätin ämpärin kuusen juurelle jämähtämään.

Emäntä oli tänään kotona, joten hän laittoi joulupuuron uuniin tulemaan aivan miettimäni aikataulun mukaisesti. Klo 12 syötiin puuro hyvällä ruokahalulla Porilaisten marssia telkkarista kuunnellen.

Olo on nyt helpottunut. Jouluruuat valmistuivat sittenkin ajoissa. Maukas Joulu alkakoon kaikille!

Kotitekoinen sinappi on meidän perheessä aina ehdoton kinkun kamu. Tässä kokeilussa rakuuna-konjakkisinappi.

Itse tehty joulusinappi joka on vahva ja makea sinappi. Nuhanenä saa sieraimet auki valmistaessaan ja maistaessaan sinappia   :)) .  Sinapissa ei ole käytetty kananmunia ollenkaan vaan saostukseen on käytetty hieman vehnäjauhoja.
Tästä ohjeesta saadaan noin 4 dl valmista sinappia.

 Tarvikkeet:

• 1 dl kahvia
• 1 dl kuohukermaa
• 1 dl sokeria
• 100 g eli yksi paketti colemanssin sinappijauhoja
• 1 tl rakuunaa
• 2-3 rkl konjakkia tai brandya
• 2 rkl punaviinietikkaa
• jos haluat sakeamman sinapin, sekoita 1 rkl vehnäjauhoja ja 2 rkl kermaa keskenään ja lisää heti sinapin joukkoon

1. Mittaa kaikki sinapin ainekset kattilaan ja sekoita hyvin.
2. Kuumenna sinappi ja  sekoita kokoajan kuumennuksen aikana jotta sinappi ei palaisi pohjaan. 
3. Kuumenna, mutta älä kiehuta.
4. Tarkista maku.  Makeutta voidaan vielä lisätä sokerilla ja sinapin omaa väkevyyttä pehmentää punaviinietikalla ja kermalla.

Ihanan pehmeä kahvikakku. Taateli-suklaakakku.

Mehevä ja herkullinen kakku jouluun.

Kakku säilyy myös loistavasti ja on parhaimmillaan yleensä leivontaa seuraavana päivänä.

Ohjeesta saadaan yksi kakku.

Joulun alla kiireinen leipuri voi tehdä kakun myös pakastimeen odottamaan tarjoilua.

Taikinaan:

• 1 pkt kuivattuja taateleita eli 250 g pala
• 1 ½ dl vettä
• 175 g sokeria
• 175 g voita
• 3 munaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 50 g tummaa suklaata raastettuna
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl jauhettua kanelia
• 1 ½ tl leivinjauhetta
• 150 g maustamatonta jogurttia
• 1 dl seesaminsiemeniä
• n.1 rkl voita vuoan voiteluun

1. Voitele kakkuvuoka ja vuoraa pinta seesaminsiemenillä.
2. Laita vesi kuumenemaan ja pienennä taatelit joukkoon. Hauduttele hiljalleen kunnes taatelit ovat täysin pehmenneet ja jäähdytä seos. Sekoita jogurtti taateliseokseen.
3. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
4. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen taikinaan.
5. Yhdistä kuivataineet keskenään ja lisää taikinaan.
6. Lisää viimeiseksi taateliseos ja suklaa ja sekoita tasaiseksi.
7. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alaosassa 150-asteessa reilu tunti. Kypsyyden tarkistan aina kuitenkin puutikulla tai puikolla, jos taikinaa ei tartu tikkuun, on kakku kypsä.
8. Kumoa kakku ja kuorruta halutessasi.  Makean perään kun olen, kuorrutin kakun kerma-valkosuklaaseoksella.  Eli kuumensin 1 dl kermaa ja sulatin joukkoon 100 g valkosuklaata ja pienen nokareen voita. Jäähdytin ja levitin kakun pinnalle. Päälle pistaasia ja kuivattua mansikkarouhetta.

Seesaminsiemenet antaa hauskan pinnan kakulle, hieman toisenlaisen vaihteluksi ainaiselle korppujauholle.

Sakea ja munaton sinappikastike erilaisille kalaherkuille.

Itse käytän tätä kastiketta yleensä graaveille ja kylmäsavustetuille kaloille, mutta loistava yhdistelmä myös silleille. Kastike säilyy jääkaapissa lähes viikon -perustuu omaan kokeiluun.

Tarvikkeet:

• 3/4 dl vahvaa sinappia
• 2 tl sokeria
• 3 tl punaviinietikkaa
• 1 ½ dl ruokaöljyä
• ripaus sokeria
• hyppysellinen valkopippuria

1. Mittaa sinappi sekä sokeri kulhoon ja vispaa sekaisin.
2. Sekoita sinappiseokseen ruokaöljy hiljalleen valuttaen ja kokoajan hyvin sekoittaen, kuin majoneesia tehtäisiin.
3. Sekoita öljyn jälkeen punaviinietikka samalla tavalla sekoittaen joukkoon.
4. Mausta kastike lopuksi ripauksella suolaa ja jauhettua valkopippuria.
5. Tarjoa kastike jäähdytettynä. Halutessasi voit sekoittaa joukkoon myös hienoksi leikattua tilliä makua antamaan.

Meillä juhlitaan Itsenäisyyspäivää ja vain jouluiset mausteet valtaavat ilmatilaa.

Ihana ja rauhallinen mieli,vietetään vapaapäivää ja Itsenäisyyspäivän kunniaksi on valmisteltu erilaisia jouluisia herkkuja. Keittiössä on mukava kanelin,kardemumman ja neilikan tuoksu.
On valmisteltu ja koemaisteltu erilaisia uusia tuulia glögien parissa,tehty erilaisia uusia kylmiä kalaruokia ja lisäkkeitä. Yksi hyvä lisäke joulupöytään on punaviinisipulit.

Nämä sipulit sopii erilaisille liharuuille riistasta paahtopaistiin. Ja antipastoksi.

Liemeen:

• 2 dl punaviiniä
• 1½ dl sokeria
• 1 tähtianis
• 3 neilikkaa
• ripaus suolaa
• 3 suurehkoa sipulia suikaleina

1. Mittaa kaikki liemiainekset kattilaan ja anna liemen kiehua hiljalleen noin 5 minuuttia.
2. Kuori ja suikaloi sipulit ohuiksi viipaleiksi ja lisää kuumaan liemeen. Anna seoksen hautua hiljalleen vielä muutama minuutti,jotta sipulit hieman pehmenevät ja painuvat kokoon.
3. Ota kattila liedeltä ja jäähdytä sipulit.
4. Tarjoa sipulit jäähdytettynä ja maustuneena seuraavana päivänä.
5. Sipulihilloke säilyy loistavasti jääkaapissa ainakin viikon.

Sipulihilloke on väriltään juuri keitettynä hyvin vaaleanpunainen,mutta väri syvenee jäähtyessään ja maustuessaan hyvin tumman punaiseksi.

Puolukkaviini syksyn iloksi

Tarvikkeet:

• puolukoita        4 kg
• mustikoita        2 litraa
• rusinoita           750 g
• omenoita         2 kpl (sattui löytymään kaapista)
• sokeria            6 kg + 1,5 kg jälkimakeutukseen
• vettä                sen verran, että viininkäymisastia täyttyy 24 litraan asti

Tänä syksynä oli erinomainen puolukkasato. Puolukkaa tuli kerättyä enemmän kuin perustarpeiksi. Ei sille mitään voinut kun metsä oli punaisenaan isoa lähes kypsää puolukkaa. Niinpä keräsimme puolukkaviinimme puolukat vasta syyskuun lopussa, kun idea puolukkaviinin tekemisestä oli syntynyt.

Valmistelut
Syyskuun viimeisenä maanantaina keräsin sangollisen puolukoita. Seuraavana päivänä hain kaupasta Golden Wine - viininvalmistuspakkauksen.

Bentsoehappo
Viinin valmistusohjeessa varoitettiin puolukan omasta haposta nimeltä bentsoehappo. Bentsoehappo estää pilaantumista aiheuttavien mikrobien toiminnan puolukkasurvoksessa, ja täten myös viinihiivan toiminnan käymisastiassa. Niinpä lisäsin puolukoita käymisastiaan 4 eri päivänä, jotta käyminen onnistuisi varmasti.

Viinihiiva kuolee kuumassa
Viiniä pannessa nesteen lämpötila on usein ongelma. Viinihiiva kun ei kestä juurikaan yli 25 asteen lämpötilaa. Koska sokeri kannatti liuottaa kuumassa vedessä (4 litrassa), niin viiniaines lämpeni astiassa aivan liikaa, vaikka sinne lisäsikin päälle mahdollisimman kylmää vesijohtovettä. Siirsinkin käymisastian ulos kylmenemään muutamaksi tunniksi. Yön koittaessa lämpötila oli vihdoin alle 26 astetta. Vasta tällöin uskalsin lisätä puolukkaseokseen hiivan.

Viinin ominaispaino
Lisäsin puolukoita erä kerrallaan 4 päivänä. Viimeisen lisäyksen jälkeen mittasin viiniaineksen sokeripitoisuuden ominaispainomittarilla. Se näytti +100 Oechsle- astetta.

Viinin selkeyttäminen
Kolmen viikon kuluttua poistin viinistä marja-aineksen ja muun kiinteän mujun. Lisäsin viininesteeseen ohjeen mukaisesti käymisenpysäyttäjän sekä piiliuoksen. Vatkasin viiniä aikalailla, jotta sain siitä poistumaan käymisen tuottamaa hiilidioksia mahdollisimman paljon. Tässä vaiheessa ominaispainomittari näytti -3 astetta, joten nyt taisi tulla viiniin mukavasti "tujua" ;) Viiniä oli astiassa vielä noin 20,5 litraa.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä kaadoin selviytyneen viinin toiseen astiaan.
Pidän valmistusohjeessa pyydettyä lappoamista astiasta toiseen ihan turhana hidasteena eli pelleilynä. Saman tuloksen, mutta hetkessä, saa kaatamalla puhtaan viinin käsi- ja silmävaraisesti astiasta toiseen.Jätin pohjalle pari litraa epäselvyyksiä sisältänyttä viiniä. Sen kaadoin pienempään kaatokannuun, jotta se selkiytyisi erikseen. Myöhemmin kaadoin kaatokannussa selkiyneen erän muun viinin joukkoon. Näin sain enemmän viiniä talteen. Tsekkasin, että viinin ominaispaino oli noin 0 astetta. Jätin viinin vielä oleilemaan toistaiseksi.

Jälkimakeutus
Viikon kuluttua päätin jälkimakeuttaa viini juomakelpoiseksi. Päädyin lopulta lisäämään viiniin yli 1500 grammaa sokeria, jotta sain viinin maistumaan riittävän makealta. Ominaispaino näytti lopulta +27 astetta. Tällöin puolukan hieman kitkerä makuaromi oli hävinnyt. Mutta muut puolukan aromit olivat hyvin tallella. Jätin viinin oleilemaan ja tasoittumaan edelleen astiassaan.

Vielä viikko pari eteenpäin, niin pääsisin kokeilemaan miltä puolukkaviini maistuu glögiksi lämmitettynä... Nam!

Tarjouskasslerista pikanttia herkkua

Tarveaineet ja tarvikkeet:

• kasslerlihaa 2,4 kg
• merisuolaa (hienoa) n. 1 dl
• vettä n. 9 dl
• suolausruisku
• savustuslastuja
• aikaa 6 tuntia

Marketissa tuli vastaan edullinen kasslerliha. Kassler on isännän herkkua, mutta vaimoväen ei. Yleensä tarjouskasslerit jäävät siis kauppaan. Tällä kertaa päästiin sopuun, yhdellä ehdolla: Minun isäntänä tulisi savustaa lihankimpale ja sen jälkeen laittaa se uuniin kypsymään hautumalla. Jouduin siis lupaamaan savustamisen. Eräänä arkipäivänä ryhdyin toimeen…

Suuntasin ensiksi apteekkiin.  Sieltä sain ostettua kunnon truutan ruiskuneuloineen. Eikä maksanut paljon. Näytin illalla näytin emännälle truuttaa --> Jouduin oitis hommiin :)  

Emäntä pisti minut hakemaan kaupasta merisuolaa. Valitsin hienon merisuolan, sillä se liukenee nopeammin veteen. Teimme suolaliuoksesta 10 % :sta. Suola sekoittui nopeasti lämpimään veteen. Ole tarkkana, ettet sotke prosentteja keskenään kuten Stubbi! (10% ei ole 90%, ei ;)
Koska emme halunneet lihan alkavan kypsyä lämpimän suolaveden takia, jäähdytin suolaliuosta tunnin verran ulkona.

Sen jälkeen alkoi lihan suolaaminen suolausruiskulla. Pistelin kassler-kimpaleen sisään noin 10 kohtaan reilusti suolaliuosta. Aivan silmällä huomasi kuinka lihan pinta kohosi ruiskuneulan ympärillä. Suolaliuos jäi sisään imeentymään ja jäykistämään lihaa. Lopun suolaliuoksen kaadoimme astiaan, jossa lihakimpale oli. Laitoimme astian jääkaappiin muhimaan yön yli.

Seuraavana päivänä menin huvimajaan sytyttämään nuotiotulen sille varattuun paikkaan. Olipa kostea ilmanala, koska juuri ulos tuomani sanomalehdetkään eivät meinanneet syttyä. Aikani tunattua nuotio kuitenkin syttyi. Menin hakemaan jääkaapilta rakkaan kasslerini. Se näytti hyvin imeneen suolaliuoksen sisäänsä. Noin 20 minuutin päästä meni em. “läski” kainalossa huvimajaan. Hiillos olikin siellä jo hyvällä mallilla.

Viritin savustuslaatikon kuntoon heittämällä ensin vanhat palaneet savustuspurut nuotioon. Tilalle laitoin itse leppähalosta veistämäni leppälastut. Ne täyttivät hyvin laatikon alaosan. Päälle laitoin normaalin rautaritilän. Koska ritilä oli edellisten savukalojen jäljiltä, niin laitoin ritilän päälle folion. Pysyypähän liha siistimpänä näin.

Folion päälle sijoitin sitten suolatun kassler-palan. Savustuslaatikon kansi kiinni ja sitten nostin laatikon varovasti nuotion päälle. Jätin laatikon kuumenemaan ja savuamaan noin 25 minuutiksi. Sillaikaa otin lyhyet ettonet. Ainiin, laitoin myös sähköuunin keittiössä lämpenemään 120 asteeseen.

Nokosten jälkeen kävin noutamassa kasslerin huvimajan nuotiolta. Kurkkasin laatikon sisään ja totesin lihan värin muuttuneen täydellisesti savunväriseksi. Temppu olikin sitten ottaa tuo lähes 2,5 kiloinen lihakimpale pois savustuslaatikosta. Keksin lopulta avuksi putkipihdit ja peltisakset. Niillä sain riittävän hyvän otteen, jotten keikauttaisi puhdasta lihaa tuhkien sekaan. Onnistuinkin kaatamaan lihaklöntin paistoastiaan ilman haveria. Vein lihan oitis keittiöön ja laitoin sen jo lämminneeseen uuniin. En laittanut ajastusta, sillä useampi tunti siinä kuitenkin menee joka, jotta saa lihan kauniisti kypsäksi.

Kävin ulkona siivoamassa jälkiäni. Palatessani huomasin koko asunnon olevan mahtavassa savuntuoksussa. Yritin tuuletella, mutta eihän se mitään auttanut. Sitten keksin, että uunistahan puhaltaa koko ajan ilmaa ulos. Juuri savustettu lihan kimpale tosiaan eritti edelleen savua itsestään. Seuraava keksintö oli laittaa liesituuletin 2-vaihteelle. Se imi melko hyvin asunnon tyhjäksi pahimmasta savuaromista.

Emäntä tuli parin tunnin päästä kotiin. Hän laittoi lihan kylkeen paistomittarin. Lämpötila nousi oitis johonkin 64 asteeseen. Niinpä rupesin jo perunoita kuorimaan ja keittelemään. Se oli virhe. Nimittäin vielä meni 2 ja ½ tuntia ennenkuin lihan sisälämpötila oli noussut lakisääteiseen 77 asteeseen. Sillaikaa ehdimme kattaa ruokapöydän, tehdä salaatin, perunamuusin ja kastikkeen. Ja ennenkaikkea ehdimme kärvistellä nälissämme, kun liha kypsyi niiiiiiiiiin hitaaaaasti.

Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Kassler-liha oli ainutlaatuisen maukkaan makuista. Suolauskin oli onnistunut lähes nappiin. Kyllä kannatti taas nähdä vaivaa ruoan kanssa. Nälkäinen perhe antaa vuolaasti kehuja ruualle kuin ruualle.

PS. seuraavana päivänä jatkoin kissan kanssa herkuttelua :)