Suuria tunteita ja muistoja kesältä. Eli nyt vietämme elokuun viimeistä lauantaita ja kesän lopettajaisia eli venetsialaisia.

Ensiksi pientä hupia.Kun illaksi saisimme tälläisen "baarimestarin", ilta olisi vallan  loistava.

Kuvassa on Pikku-Takki Joe eli tyttären veikeä parta agama, joka on todella utelias ja mielenkiinnolla seuraili katsojiaan. 

Joten kaveri oli ihan sen oloinen kuin olisi kysynyt; Mitäs sais olla? Niimpä teimme pienet lavasteet ja baarimestari oli valmis. 

Eli tässä oli vaan lavasteet ja agama viettää kyllä ihan nätissä tavallisessa terraariossa elämänsä, ei lasisessa :))
Tämä hauska kaveri muutti meille menneenä kesänä ja on tuonut kyllä hauskoja hetkiä meidän perheeseen :)

Pitkä ja lämmin kesä alkaa olemaan lopuillaan ja valmistaudutaan viettämään "venetsialaisia"  kotosalla säiden salliessa.          Illaksi on hankittu tuikkuja, kynttilöitä ja pientä suolaista tunnelman luojiksi. Herkutellaan itse savustetulla lohella ja omasta maasta poimituilla pottusilla. Käytetään salaatissa kaikkea mahdollista oman puutarhan satoa. 
Salaattia, tomaatteja ja yrttejä on saatavilla vielä ihan hyvin.

Kaapit käytiin läpi ja pölyiset lyhdyt löytyi. Pientä puunausta ja tuikut sisään, pienillä koukuilla ja naruilla roikkumaan kattoon hieman eri korkeuksiin. Lyhdyt on perua vanhoista rapukekkereistä, mutta kun mitään ei kehtaa heittää pois. Tarve tulee myöhemmin yleensä aina. Meillä syksy ja talvi on sellaista valon juhlaa, jossa tunnelman tuojana käytetään paljon kynttilöitä. Romantiikasta puhumattakaan.

 Pihalampeakin kaunistaa mukavasti lumpeet. Yleensä kukinta on loppunut jo viimeistään heinäkuun loppuun, mutta nyt kesä on lämmin ja pidentänyt kukintaa reippaasti.

Lähituntumaan siis muutama tuoli ja kynttilä ja toivomaan sateetonta viimeistä elokuun lauantaita.

 Venetsialaisiin käy rekvisiittana kivasti kaikenlaiset sesongin kasvit ja hedelmät.
Meillä on viinirypäleet vasta hetki sitten kypsyneet ja niitä saadaan käyttää salaatteihin, juomiin ja koristeeksi pöytiin.

Sato oli ihan paras tähän mennessä koska köynnökset ovat vielä niin nuoria.

Myös nämä kaverit löytävät tiensä meidän illallispöytään.
Nämähän on viidakkokurkkuja ja niitä tuli tosi paljon. 
Käyttöä on kokeiltu keikenlaisiin ruokiin, mutta säilöttynä oli ihan hyvä ja myös erilaisissa kasvislisäkkeissä.

Kasvi on jo itsessään ihan hauska ja nopeasti kasvava köynnös ja lisänä nämä erikoiset kasvikset.

Kesältä jäi paljon mukavia muistoja.
Saimme viettää paljonkin aikaa rakkaiden ystävien kanssa ja nautiskella siis "itseämme paremmasta seurasta".

Juhlistimme kesän alkua, uuden terassin valmistumista, syntymäpäiviä jne.. jne... eli aina on jokin kiva syy saada kaverit kasaan ja rupatella hyvän ruuan ja juoman ääressä.

Rakkaalta ystävältä syntymäpäivä lahjaksi saatu kukkatorni pääseekin patiolle jatkamaan elämää vielä pitemmälle syksyyn.

 Haikeaa ajatella tulevaa syksyä ja talvea, mutta toivotaan kaunista ruskaa ja kuulakkaita päiviä tulevaksi.
Pian se kesä sieltä taas tulee.

Nyt vielä siistimään patioita ja tekemään kauden kasviksista jotakin hyvää illaksi.
Viimeiset mintut mohiittoon ja pottusia kaivamaan maasta.

Syksyn ensimmäinen omenapiirakka.

 Tästä ohjeesta saadaan kokonainen pellillinen piirakkaa.
Makeuttajana on ruskea raakaruokosokeri, joka antaa tosi mukavan hieman karamellimaisen maun omenaan.
Omenat ovat omasta omenapuusta poimittu, mutta lajikkeeltaan happamia. Eli kaupasta ostettaessa hyviä lajikkeita olisi granny smith tai golden.

Resepti:

• 8 kananmunaa
• 6 dl ruskeaa sokeria esim. ruokosokeria
• 400 g voita
• 8 dl vehnäjauhoja
• 3 tl leivinjauhetta
• 3 tl kardemummaa jauhettuna

Pinnalle:

• n. 8-10 omenaa
• 1 dl ruokosokeria
• 2 tl kanelia

1. Vispaa munat ja ruokosokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sulatettu voi.
2.  Yhdistä vehnäjauho, kardemumma ja leivinjauhe keskenään ja sekoita hellästi munavaahdon joukkoon. Levitä taikina leivinpaperilla suojatulle uunipellille.
3.  Leikkaa omenat viipaleiksi. Sekoita omenoiden joukkoon vielä kaneli ja ruokosokeri ja lado viipaleet taikinan pinnalle lomittain.
4. Paista uunin keskitasolla 175-asteessa noin 40-45 minuuttia.

Sitruuna-marenkipiirakka.

Sitruunoita jäi todella paljon yli synttäreistä ja leivoimme sitruuna-marenkitorttua kokonaisen pellillisen.
Eli ohjeesta saa täyden uunipellillisen ja palojen kokoa onkin helppo säädellä leikatessa. 
Torttu pysyy hyvin koossa, kun annat sen rauhassa jäähtyä ja tasaantua.

Pohja:

7 ½ dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
300 g voita
3 keltuaista

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää keltuaiset yksitellen ja lopuksi vehnäjauhot hellästi sekoittaen.
3. Esipaista pohjaa 200 asteessa noin 12 minuuttia.

 Sitruunakiisseli:

12 dl vettä
4,5 dl sokeria
12 rkl maizenaa
9 keltuaista
3 dl sitruunamehua
2 sitruunan raastettu kuori
ripaus suolaa
4 rkl huoneenlämpöistä voita

Marenki:

12 valkuaista
3 dl sokeria
ripaus suolaa


1. Mittaa kattilaan kaikki ainekset paitsi voita.
2. Kypsennä kiisseli miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen.
3. Kun kiisseli on sakeaa ja vaaleaa, ota kattila liedeltä ja sekoita voi nokareina joukkoon.
4. Levitä sitruunakiisseli valmiiksi esipaistetun torttupohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi.
5. Valmista marenki  ja levitä sitruunakiisselin pinnalle. Kuvioi pintaa vaikkapa lusikalla niin pinnasta tulee hauskan näköinen.
6. Siirrä torttu uuniin 175 asteeseen keskitasolle vielä noin 15 minuutiksi, jotta pinta saa kauniin värityksen. Jäähdytä ja leikkaa mieleiseksesi.