Jos jonkinlaista tarjontaa erilaisista kahvi-ja teelaaduista.
Täältä oli mahdollisuus ostaa erilaisia sekoituksia ihan oman maun mukaan.
Täällä on kyllä osattu tehdä turistille kojut hyvin houkutteleviksi.
Ja tätä herkkuahan ei suomesta vielä saa kuin turkkilaisista ravintoloista.
Maku on mukavan pehmeä ja mieto. Soisin tämän oluen kyllä ihan alkon listoille suomeen.
Lähes aina ruokailun yhteydessä tarjoiltiin hyvää turkkilaista leipää, joka oli taidokkaasti valmistettu ja me ristimme sen omissa piireissämme "kupla leiväksi".
Tarjontaa oli tuoreesta kalasta paljon.
Harmitti tietysti, ettei ollut mahdollisuutta
ostaa ja valmistaa itse.
Joten ravintolaan maistamaan tuoreita anjoviksia ja basseja.
Ja innokas kauppias esitteli mielellään
tuotteitaan.
Myyjän kädessä olevaa kampelaa myytiin ravintoloissa, ei vaan tullut kokeiltua.
Herkkujen ystävän taivas.
Yksi suurimmista makuelämyksistä oli kennohunaja, jota myytiin basaareissa ja jopa ihan omissa pienissä myymälöissä. Kennohunaja oli hyvin kallista mutta todella herkullista. Tästä muumälästä emme ostaneet kyseistä hunajaa hinnan vuoksi. Myyjä ei myöskään "halunnut" ymmärtää, kun utelimme kauanko hunaja säilyy eli parasta ennen päivää. Toisessa myymälässä hieman turistirysistä poispäin, saimme paljon edullisemmin kyseistä hunajaa ja myös tietoa säilyvyydestä.
Eli kennohunaja olisi maksanut tässä myymälässä vähän yli 800 turkin liiraa eli noin 300 euroa. Kallista.
Lautasella on kaikkea mahdollista,hummuksesta viininlehtikääryleisiin ja salaatteihin.
Näillä herkuttelija saa tuntumaa hyviin makuihin. Tässä lautasessa on vain kasvisruokia mutta saatavilla on lihaisia ja kalaisia meselautasiakin.
Maut eivät jätä koskaan kylmäksi. On ihan pakko suositella.
Paikallinen pippuripihvi.
Monesti pääruokia tilatessa saa sekä pilahvia että ranskalaisia samaan annokseen.
Ja vihanneksia on paljon joka ruuan yhteydessä.
Hauska mixaus kala ja liharuuasta.
Tarjottimella erilaisia kaloja 3-4 laatua, sekä lihoja 3-4 eri makua.
Idea oli ravintolalta hyvä. Mietimme mitä haluaisimme syödä,tarjoilija ehdotti, että kokeilisimme hieman kaikkea paikallista ja näinhän me teimme. Kannatti.
Anjovista,bassia, kebabbia, lammasta, nautaa jne..... Pintakerroksen alta löytyi vielä vihannespeti.
Turkkilainen kahvi.
Hyvin pieni annos sakeaa kahvia, kuin kotimaista pannukahvia valmistettuna hyvin hienoksi jauhetusta kahvista. Maku oli pehmeä, mutta itse kahvia oli hyvin vähän.
Kahvi tarjoiltiin aina reilun vesilasin kanssa. Monet ravintoloitsijat tarjoilivat lokumia kahvin kanssa eli paikallisia makeisia.
Ihania myymälöitä,joissa oli kaupan erilaisia leivonnaisia ja kakkuja.
Näitä kauppoja oli vaikea ohittaa.
Valikoimat olivat valtavat ja niin oli kyllä myös leivonnaisten koko.
Mastiksia käytettiin jäätelöissä ja leivoksissa paljon, se teki tuotteiden rakenteesta hieman venyvän tai sitkeämmän.
Ruokalistoilla oli paljon erilaisia patoja.
Ja annoskoko oli aina sellainen,ettei tarvinnut miettiä jäikö nälkä vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti